Virolainen säveltäjä Galina Grigorjeva kuuluu mystisten minimalistien koulukuntaan, jolle tyypillistä on yksinkertaisen sointuisa sävelkieli sekä musiikin hengellisyys tai henkisyys. Grigorjeva on noussut sen verran suosituksi, että kuoromestari Paul Hillier joukkoineen on löytänyt hänet myös Ondine-yhtiön uutuuslevylle. Sen myötä selviää, että Grigorjevalla on koulukunnan lisäksi oma ilmaisunsa.
Paul Hillierin nykyään johtamista yhtyeistä levyllä laulavat Viron filharmoninen kamarikuoro sekä Theatre of Voices -kvartetti. Levy vertautuu Ondine-yhtiön katalogissa Latvian radiokuoron Vasks-levyyn, ja ohjelmistokin on samantapaista: ortodoksista kirkkomusiikkia tai muuten hengellisiä tekstejä. Grigorjeva kuulostaa silti ennen muuta itseltään. Hänen tyyliään voisi luonnehtia uuskeskiaikaiseksi. Musiikkia hallitsee kirkon kupoleissa kaarteleva melodiikka, jossa on ilmeisen arkaainen sävy. Joissakin veisuissa Grigorjeva intoutuu jopa ritualistiseen, loitsumaiseen ilmaisuun, jossa on jonkinlaisia Kevätuhrin kautta kiepautettuja kansanmusiikkisävyjä.
Puhdasta kuoroilmaisua levyllä ryydittää soolonokkahuiluteos Lament sekä laulukvartetille ja jousikvartetille sävelletty Salve regina. Niissä Grigorjeva käyttää huiluääniä, pizzicatoja ja muita yksinkertaisia efektejä erittäin taitavasti sointuisan perusilmaisunsa tukena, säilyttäen arkaaisen tunnelman.
Viron filharmoninen kamarikuoro laulaa totuttuun tapaansa eli täyteläisen kirkkaasti. Grigorjevan ortodoksisävyistä huolimatta kuoro malttaa panostaa kuulaisiin, pitkiin linjoihin eikä kovaan ääneen. Lisäksi kuoro ääntää sekä kirkkoslaavia, latinaa että englantia mallikkaasti.
Rohkenen sanoa, että tämän levyn myötä Galina Grigorjeva huomataan myös kansainvälisesti. Mystiselle minimalismille on kysyntää, sen tietää myös Ondine, ja hyvä että kysyntään vastataan laadulla.
Galina Grigorjeva: Svjatki; Salve regina; Diptych; Lament; Nature morte; In paradisum. – Viron filharmoninen kamarikuoro, Theatre of Voices ja Yxus-kvartetti/Paul Hillier, ja Conrad Stenmann, nokkahuilu. (Ondine, ODE 1245-2)